RaMP:in Teemi

Vuosia olimme odotelleet ja kyselleet ympäri maakuntaa sopivaa kokoontumispaikkaa, totesimme postinkulman parkkialueen Naantalissa hieman liian vetoiseksi ja kylmäksi paikaksi, ainakin talvella. Kesällä oli hyvännäköisiä maisemia, varsinkin kuumilla ilmoilla. Talven ollessa kylmimmillään menimme pakkasta pakoon Naantalin Kesoiliin, mutta sekään paikka ei ollut tosi motoristeille tarkoituksen mukainen kokoontumispaikka eikä vatsakaan olisi kestänyt sitä ainaista kahvin litkimistä. Eikä prätkien talvihuolloista ja –korjauksista tullut mitään talvipakkasilla lumen keskellä, sillä sormia rupesi palelemaan ja kesti sekin oman aikansa ennen kuin edes pääsi käsiksi pyörään, kun näät piti lumet luoda pyörän päältä pois. Kyllä se oli hankalaa kun pyörän mutterit ja vanteetkin oli tavallista tiukempia kun ne oli jäätynyt kiinni ja pakoputket saattoivat ruostua puhki jo yhden talven aikana, tosin joillakuilla harvoilla onnellisilla oli parempikin pyöräpaikka.

RaMPin kämppä

Syksy –82 me saatiin SE. Nimittäin kauan odotettu Raision moottoripyöräilijöiden oma kokoontumis- ja motukoiden korjauspaikka, vanha Merilän tilan navettarakennus Kaanaalta. Se ilon päivä oli 11.10.1982, kun kaupunginvaltuusto päätti antaa tilan motoristien käyttöön. Ensin vain piti laittaa se talkoilla siihen kuntoon, että paikkaa pääsisi hyödyntämään motoristien tarkoitukseen. Siispä porukalla raivaamaan romut ja roinat ulos navetasta, olihan se ollut pikkupaja tai tehdas entisen käyttäjän jäljiltä. Kaupunki puolestaan valoi betonista lattian pyörien korjaus- ja säilytystilaan sekä oleskelupuolelle. Kaupunki asensi myös sähköt valaistukseen ja lämmitykseen.

Koska oli jo myöhäinen syksy meidän piti saada ensiksi pyöräosasto kuntoon, jotta saisimme pyörät sisälle. Puolet porukoista olivat tuntemattomia toisilleen mutta siinä sitä tutustuttiin talkoissa: lohkeavien seinien rappausten irrottamisen, halkeamien paikkaamisen ja lopuksi seinien, katon ja lattian maalaamisen merkeissä. Innokkaasti ja runsaalla joukolla saimme pyöräpuolen kuntoon ja toimme ensimmäiset pyörät sisälle.

No, pitihän meidän pyöräpuolen jälkeen saada oleskelutila kuntoon, jotta päästäisiin suunnittelemaan kesän reissuja ja muuta toimintaa. Eikä siinä kyllä huilattu yhtään kun rakensimme sen valmiiksi jouluksi –82!

Neliöitä kämpässä oli talvella –82 käytössä noin 60 neliötä ja oli ahdasta! Kämpässä käyntejä oli melkeimpä vuoroteltava, jotta jokainen olisi sisälle päässyt käymään (saati sitten korjaamaan pyörää). Kesällä Roomassa sitten suunniteltiin lisätilaa oleskelutilan puolelle. Reissulta tultuamme lekaa ja moukaria käyttäen laitettiin seinä matalaksi ja tilaa saatiinkin lisää noin 10 neliötä. Toki lattia ja muut seinät sekä katto olivat korjaamisen tarpeessa mutta ei hätää, sillä meiltähän nämä timpurin hommat onnistuu ja jos ei onnistu, se on ”listan paikka”. Pyöräpuolelle saimme lisätilaa noin 15 neliötä, kunhan vain valoimme lattian, kattoa lisäeristystä ja maalia joka pintaan. Näin saimme kovin kaivatun korjauspuolen pyörillemme.

Vuosi –84 meni Rampin kämpän rakentamisen suhteen pikku parantelujen merkeissä. Esimerkkeinä vaikka pihavalaistuksen hankinta ja asennus, ”omenapuutarhan” huolto, parkkipaikan kunnostaminen sekä perävajan seinän kunnostaminen.

Nyt vuosi –85 kerhomme jatkuvasti lisääntyvän jäsenistön ja nopeasti kasvavan aktiivisuuden takia on tarpeellista tehdä lisäkorjaustilaa moottoripyörillemme perävajasta. Suurena puutteena on koko kämppämme olemassa olon ajan ollut vesijohdon, pyörien pesupaikan ja wc:n puute. Ehkä saamme ne toteutettua tänä vuonna, jos vain Raision kaupungin päättäjät ovat meille suosiollisia. Tällainen kaupungin systeemi, jossa olemme itsenäisesti saaneet rakentaa ja päättää oman kerhon toimintatilojen käytöstä on ollut hyvä, koska nyt on jokainen kerholainen päässyt päättämään ja myös rakentamaan omia ehdotuksiaan tilojen parantamiseksi, se nimittäin lisää aktiivisuutta ja vastuuntuntoa jäsentemme omasta kokoontumispaikasta.

Terv.
”Kake don Garleon”
– 10-vuotisjulkaisu –